ei jaksa enää pelossa elää, frendit on kadonnut ei jäljellä ketään

Siinä vaiheessa kun jää koko ajan yksin, alkaa tuntea itsensä arvottomaksi ja turhaksi. Ne tunteet voimistuvat päivä päivältä. Kyllä, minulla on parasystävä, kolmekin, kaksi vain asuu kaukana, kaukana, liian kaukana, joten heistä ei seuraa ole. Mutta niin, ystävä joka täällä asuu, hänellä on poikaystävä/säätö, mikä onkaan, heidän seurassaan olen kolmaspyörä. Ja he viettävät paljon aikaa yhdessä. Tai jos poika ei ole mukana, ystäväni puhuu hänestä lähes koko ajan tai tekstailee hänelle. Ja mitä minä teen? Katselen vierestä, ja vihaan itseäni hetki hetkeltä enemmän. Silti hymyilen, enkä kerro miten pahalta se tuntuu. Niiden ei tarvitse tietää. Ei nyt, ei ikinä.

we♥it

Ahdistaa, kun yksi ulkopuolinen tietää, etteivät jäljet käsissä ole kissojen kanssa leikkimisen jäljiltä. Kai moni muukin on sen arvannut, mutta heille ei ole myönnetty. Poika, omalta luokaltani.. Typerä erehdys kertoa hänelle, olin väsynyt, vähän lääketokkurassa ja... Halusin vain puhua. Joskus, kun hän tulee oikein lähelle, hänen katseensa, hänen ilmeensä, eleensä.. Pelkään että hän kertoo siitä. Kertoo, etten olekkaan kunnossa. Siitä lähtevät taas juorut liikkeelle, ne, joita kuiskitaan kun en luullaan etten kuule, ne arvostelevat katseet. Pelkään.
   Koulussa ahdistaa. Sielläkin olen ulkopuolinen, leikin kuuluvani porukkaan vaikka tiedän, etten kuulu siihen. En ole sen arvoinen. Epämääräistä läpän heittoa, ei mitään aitoa, ei sitä tunnetta että he haluavat minun olevan tässä. Haluan jäädä pois, jäädä kotiin makaamaan enkä nähdä ketään.

we♥it

Hänen lisäkseen, josta kirjoitin eilen... On toinenkin. Joka on pitänyt jo kauan aikaa unohtaa. Josta on pitänyt päästää irti. Joku, joka saa minut hymyilemään, tuntemaan että olen elossa. Joku, jonka takia itkin kaksi päivää tauotta, ja hän tietää sen. Joku joka saa minut aina toivomaan uudelleen että HÄN huomioisi minut, pitäisi lähellään, joku jonka huulet haluaisin tuntea uudelleen huuliani vasten.

Pakko lopettaa unelmointi. En vain osaa. Säälittävä, heikko, arvoton. Ei mitään muuta.

~ lantti

ps. söin liikaa. en osaa sitäkään.

Hiljaa ääni kutsuu, tule luokseni

Mä haluaisin olla sun.
Mutta mä tiedän, ettei se oo mahdollista.
Haluaisin ihastua suhun,
mutta sitä mä en uskalla.
En voi koskaan kuulua sulle kokonaan,
en sulle, enkä kellekkään muullekkaan.
Arvet estää, arvet muistuttaa,
liikaa viiltoja, liikaa valheita,
ei läheisyyttä, ei kenenkään rakkautta.
Mä oon yksin, ulkopuolinen, en kenenkään,
on pelottavaa tietää että pelkään.
Älä päästä mua liian lähelle, mä en voi olla sun
siitä huolimatta oot mulle tärkeempi kuin moni muu.
Sun takia voin yrittää, yrittää jaksaa
mulla ei oo voimia, auta mua jatkaan.
Jos mä sanon että mä välitän susta, mä tarkotan sitä,
mut jos mä katoan, sä et löydä mua koskaan.

Pelottavaa kirjottaa tätä blogia. Mä mietin kauan, että uskallanko.. Lopulta päätin, että se on pakko. Mulla pitää olla paikka jossa mä puran tän kaiken ulos, onhan mulla toinenki blogi mutta.. Se on pinnallista. Ei pintaa syvemmältä, tosiasiassa ne ei tiedä miltä musta tuntuu. En oo oikein varma tiedänkö itsekkään. Tää blogi on paikka, jossa tulee olemaan suunnattoman paljon (melkein liikaakin) pohdintaa siitä, miten hemmetissä mä pystyn jatkamaan, miten voin muuttua sellaiseks johon ei satu, joka ei välitä, jota pelätään, ihaillaan, kunnioitetaan, sitä mä haluan. Haluan olla kylmä, jotta kukaan ei voi satuttaa, ei kukaan muu kuin minä itse.

we♥it

Haluan opetella luopumaan unelmista, joista ei kuitenkaan tule ikinä totta. Särkyneiden unelmien takia on itketty, huudettu, raivottu ja viilletty jo aivan liikaa. On aika lopettaa, muuttua.

Yhdestä en kuitenkaan luovu. Haluan olla laiha. Minusta tulee laiha. Laihempi kuin parhaan ystäväni poikaystävä/säätö, laihempi kuin yksi hyvistä ystävistäni. En luovuta. En saa luovuttaa, laihuus. Se on jotain, mitä haluan tavoitella.

Kirjoitan teille runoja, ajatuksia, angstia nimellä Lantti. Enempää en kerro, en paljasta. En halua paljastua, tämä pysyköön salaisuutena.

~ lantti

ps. taidan olla ihastunut, tai ainakin syvästi kiintynyt, ihmiseen, josta puhuin runossa. Häntä en voi saada, ellen halua menettää parasta ystävääni, mutta.. Tuo ihminen asuu muualla, ei kovin kaukana mutta kuitenkin, en ole nähnyt reiluun puoleen vuoteen mutta yhteydenpito on ollut tiivistä, joka päivä viestejä, sähköpostia tai tekstiviestejä. Hän saa sydämeni sykkimään. Hän on jotain, jonka haluan pitää lähellä. Haluaisin hänet luokseni. 

Hänkin on unelma, josta pitää luopua.